Tulppion Majat

Tulppion Majat Ky
Tulppiontie 36
98840 Ruuvaoja
(016) 844 101

toteutusta. He tutkivat aluksi erikoisauton kehittämistä, mutta kokeilut epäonnistuivat. Autosavottojen aika alkoi vasta 1934 Sallan alueella, kun Kurtin ja Vuorikylän puut siirrettiin vedenjakajan yli kuorma-autoilla Kuolajärven rantaan.

Samanaikaisesti autokokeilujen kanssa tutkittiin mahdollisuuksia rakentaa metsärata hyödyntäen kotimaista insinööritaitoa. Rata olisi rakennettu suon päälle, sillä radan tuli sijaita tasaisella maalla. Laskelmat ja suunnitelmat osoittivat talven ankarien olosuhteiden ja radan rakentamisen olevat liian riskialtista ja suunnitelma raukesi. Rautatietä suunniteltaessa oli Sandberg lähettänyt Miettisen talvella 1911/1912 Minnesotaan perehtymään konesavottaan. Miettinen teki huolellista työtä ja sai tärkeitä tietoja eri työtavoista työmailla tapaamiltaan suomalaisilta metsätyömiehiltä. Höyrykoneita voitiin käyttää jopa -40° pakkasilla. Julius Miettisen raportit rohkaisivat kauppaneuvoa K. A. Snellmanin hyväksymään Sandbergin laatiman suunnitelman veturien tilaamisesta. ”Phoenix”-tehdas lähetti tietoja koneistaan Kemiyhtiölle toukokuussa 1912. Veturilla oli 100 hevosvoiman teho, 8 kilometrin tuntinopeus, 12 ilmakehän ilmanpaine sylintereissä ja 16 tonnin paino. Nuortin veturien polttoaineeksi muutettiin puu Amerikassa käytetyn hiilen sijaan.

Nuortin konesavotta 1913-1916

Tiivistelmä julkaisusta ”Nuortin konesavotta”. Lapin Metsämuseoyhdistys ry:n julkaisusarja N:o 5. Teksti perustuu Juhani Pelkosen Tampereen yliopistolla laatimaan pro gradu – tutkielmaan 1976.

Konesavotan syntyvaiheet

Noin 150 vuotta sitten Suomen puunjalostusteollisuus voimistui. Etelään valmistui höyrysahoja ja puuhiomoita. Pohjois-Suomen metsävarojen hyödyntäminen alkoi suuremmassa mittakaavassa noin 50 vuotta myöhemmin. Rautatieverkon kehittyminen mahdollisti puujalostusteollisuuden levittäytymisen vesireittien varsilta myös rautatieverkon valmistuttua sisämaahan.

Lapin alueen suurimmat tukkisavotat olivat alkuvaiheessa Kemijoen eteläosissa ulottuen Kemijärvelle asti. Tapana oli, että valtio myi teollisuudelle hakkuuoikeuden sovitulle alueelle. Metsäyhtiöt perustivat työmaat rakentamalla tarvittavan infrastruktuurin ja palkkaamalla työvoiman. Savottatyön perustan muodosti hevosmies, joka hankki avukseen pari hakkuria, Hevosmiehelle osoitettiin palsta, jonka puusto oli valion edustajan taholta leimaama. Hakkurit kaatoivat ja karsivat tukit ja hevosmies ajoi ne korkeintaan noin 5-7 kilometrin päässä olleelle lanssipaikalle. Hakkuutyöt tehtiin talvella ja kevään tulen padottiin ylävesiä tulvaporteilla eli tammilla veden varastoimiseksi alkavaa uittoa varten. Sopivassa vaiheessa puut pyöritettiin vesistöön ja uitettiin jokisuiden alueilla sijainneille sahalaitoksille.

Kemiyhtiö perustettiin 1893 hyödyntämään Kemijoen laajan vesistöalueen puuvaroja. Maat olivat pääosin valtion maita ja metsät iäkkäitä ja puustoltaan vankkoja. Uuden yhtiön metsäpäälliköksi valittiin Tornion hoitoalueen metsänhoitaja Hugo Richard Sandberg. Hän oli syntynyt Kankaanpäässä 1849. Nuori metsänhoitaja toimi neljän vuoden ajan Kemijärven hoitoalueen metsänhoitajana ennen siirtymistään Tornioon. Kemijoen latvat tulivat innokkaalle erämiehelle tutuksi. Sandberg, kansankielessä ”Samperi”, totesi, että Kemijokivarren metsät olivat paremmat kuin Ounasjoen ja Torniojoen metsät, sillä näitä oli hakattu jo aikaisemmin.

Sopimus Savukosken pitäjässä sijainneen Liipakan alueen savotasta, 450 000 sahapuuta, solmittiin 1909 ja kun alue oli hyödynnetty suunnattiin katse Nuortin alueelle. Aikaisemmin alueella oli hakannut ruotsalainen puutavarayhtiö, joka oli kuitenkin uittanut Maanselän takana kaadetut puut Venäjän puolelle. Samperi ideoi uuden keinon siirtää puut vedenjakajan yli, noin 30-40 kilometrin matkan Kemijoen latvoille. Kemiyhtiö teki kaupat 350 000 rungon hakkaamiseksi neljän vuoden aikana. Kantohinta oli pitkän siirtoetäisyyden vuoksi tavanomaista kantohintaa noin 25 % edullisempi. Sopimusta solmittaessa Sandbergillä oli tietoja Amerikan konesavotoista, missä puut siirrettiin teloilla kulkevalla höyryveturilla.

Sandberg ja tarmokas konemestari Julius Miettinen, joka oli höyrykoneiden asiantuntija, muodostivat työparin, joka ryhtyi ideoimaan konesavotan