Tulppion Majat

Tulppion Majat Ky
Tulppiontie 36
98840 Ruuvaoja
(016) 844 101

Yhdistyneet joukot lähtivät kohti Salla ja siellä olevaa rajavartioston komppaniaa. Komppanin päällikkö luutnantti Id antautui laukaustakaan ampumatta. Id yritti viestittää hälytyksen Rovaniemelle, mutta puhelinyhteydet oli katkaistu. Rajamiesten antauduttua sissipataljoona miehitti kylän ja perusti esikuntanansa Sallan kansakouluun. Nyt Moilasella oli vaihtoehtoina jatkaa kohti Kemijärveä ja Rovaniemeä tai edetä Märkäjärven ja Tuutikylän kautta Kuusamoon. Suomussalmellakin oli koulutettuja punakaartilaisia. Moilanen ilmeisesti kuitenkin aavisti, että into tehdä vallankumous oli laantunut ja lopputulos olisi todennäköisesti verinen tappio.

Luutnantti Id ja hänen miehensä antoivat (kysymyksiä herättävän) kunniasanan, että eivät ryhdy mihinkään toimiin ennen kuin 12 tuntia on kulunut. Joukko lähti kohti Ala-Kurttia, missä lahjottu rajakersantti otti joukot vastaan ja ilmoitti Idin käskynä Vuorikylän kenttävartiolle, että heidän tulee antautua. Miehet pakenivat metsään ja Moilasen miehet tyhjensivät kenttävartion aseita ja materiaalista. Moilasen pataljoona lähti kohti itärajaa 7. helmikuuta aamulla. Mukana seurasi noin 300 sotilasta, 200 hevosta kuormineen sekä 300 varastettua poroa. Osa aikaisemmin värväytyneistä erosi ja jättäytyi Suomen puolelle ja toisaalta joukkoon liittyi matkan varrella uusia jäseniä. Moilanen palautti myöhemmin suurimman osan varastamistaan hevosista kiittäen lainasta.

Joukkoa pidettiin jonkin aikaa koossa Knäsössä. Pohjois-Suomen valloittamisyritys kuivui sillä kertaa heräten uudelleen henkiin talvisodan syttyessä. Kun joukko hajotettiin siirtyi suuri osa miehistä punaupseerikoulutukseen Pietariin. On esitetty arvioita, että Pohjois-Suomen Punaisen Sissipataljoonan miehiä olisi ollut mukana jatkosodan aikaisissa tuholaispartioissa, sillä entisillä Pohjois-Suomen asukeilla oli hyvä paikallistuntemus ja suomenkielen taito.

Keskeisin lähde:

Tigerstedt, Örnulf: Vastavakoilu iskee: Otava, Helsinki 1943.

 

Edellinen sivu

Kuvasivu

LÄSKIKAPINA, sivu 2

Iltahämärissä 29.tammikuuta 1922 lähti Sallasta runsaan 20 miehen joukko kuormastoineen kohti Kotalaa. Kotalassa joukko jakautui kahteen osaan. Jahvetti Moilanen lähti suksin Naruskan kautta kohti Värriötä. Punaupseeri Turunen jatkoi kuormastoineen Saijaan ja yövyttyään siellä jatkui matka aamulla kohti Savukoskea, sieltä edelleen Marttiin ja kohti Saparosokan savottatyömaata. Joukko oli perillä läheisessä erämaakämpässä 1. helmikuuta. Moilanen oli käynyt kokoamassa savottakämpissä asuneet 35 entistä legioonalaista ja ohjasi heidät Turusen retkikunnan yhteyteen. Aseet piilotettiin varmuuden vuoksi lumikinoksiin. Helmikuun 2. päivän aamuna alkoi läskikapinaksi kutsuttu episodi.

Aseistetut miehet yllättivät aikaisin aamulla savotan johtajat konttoriparakissa. Heille ilmoitettiin, että punakaarti ottaa savotan komentoonsa ja heidän on saatava välittömästi avaimet kassakaappiin ja varastomakasiineihin. Legioonalaiset olivat saneet ohjeet koota jätkiä avoimelle kentälle. Aamulla oli vielä kova pakkanen. Moilasella oli Ukko-Mauseri vyöllään kun hän nousi paikalle kannetun tyhjän läskilaatikon päälle pitämään puhetta. Moilanen ilmoitti, että vallankumous on alkanut Suomessa ja että Venäjä julistaisi pian sodan alkaneeksi. Värriöön perustetaan punakaarti. Savotan konttoriin perustetaan vapaaehtoisten ilmoittautumispaikka. Värväytymisrahaa maksetaan heti nimen kirjoittamisen jälkeen. Jalkamiehet saisivat 150 markkaa ja hevosmiehet 350 markkaa. Noin 300 ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja vallankumoukselle huudettiin eläköötä.

Joukko jaettiin kolmeen komppaniaan. Pohjolan Punaisen Sissipataljoonan komentajaksi nimitettiin Moilasen adjutantti punaupseeri Kaarle Karhu. Moilanen ja Karhu allekirjoittivat mielenkiintoisen julistuksen, jossa selvitettiin hankkeen tavoitteet. Aseet ilmoitettiin saadun sieppaamalla lahtarien Itä-Karjalaan lähdettämiä asekuormia.

Kemi-yhtiön kaikki hevoset ja aseet takavarikoitiin ja makasiinit tyhjennettiin. Sissipataljoona lähti kohti Marttia perässään noin sadan hevosen vetämä kuormasto. Mukana oli runsaasti myös ”Wilsonin pintaa” eli suolattua läskiä, mistä valmistettiin savotoilla perinteinen aamuruoka eli käristys.

Matkan aikana toinen komppania erkani karanneen jääkärivääpelin komennossa kohti muita erämaasavottoja. Savotat ryöstettiin tavaroista Liesjoen ja Kosterjoen varrella, Naruskassa ja Sätsjoella. Uusia vapaaehtoisia kapinallisia oli liittynyt mukaan kun joukko yhtyi pääjoukkoon Kotalassa Sallan tien varrella. Pääjoukko oli sillä välin tyhjentänyt Savukoskella olleen valtion työmaan ja Saijan kenttävartion.