Tulppion Majat

Tulppion Majat Ky
Tulppiontie 36
98840 Ruuvaoja
(016) 844 101

Keväällä 1921 oli sekä Itä-Karjala että Muurmansk tukevasti bolsevikkien hallussa. Tohtori Edvard Gylling, Karjalan työkansan kommuunin kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja, oli saanut järjestettyä alueen hallinnon. Tarton rauhassa vahvistettua rajaa oli vartiomassa paljon entisiä Muurmannin legioonalaisia. Vastaavasti Suomeen siirtyneet legioonalaiset toimivat valtakunnan rajojen sisäpuolella. Useat legioonalaiset siirtyivät esimerkiksi Sallan ja Pelkosenniemen savottatyömaille aatettaan levittämään. Rajavartiovirnanomaiset havaitsevat mihin suuntaa oltiin menossa, Anomuksistaan huolimatta rajajoukot eivät saaneet valtiovallalta lisäresursseja.

Moilanen saapui kesäkuussa 1921 uudelleen Suomen puolelle. Punapäällikkö Eino Rahja oli siirtynyt Kantalahden lähellä olleeseen Knäsöön ja valvoi sieltä valmistelujen etenemistä. Asekuljetukset lähtivät Petroskoista ja ne tuotiin ensin Kananaisiin ja sieltä edelleen rajan yli Suomen puolelle. Kivääreitä, pistooleita, konekivääreitä ja käsikranaatteja jaettiin raja-alueelle ja jopa Rovaniemelle asti. Aseiden turvallinen kuljetus oli mahdollista sen jälkeen kun eräs raja-aliupseeri Ala-Kurtilta oli onnistuttu lahjomaan omaan joukkoon. Ala-Kurtissa oli suurempi määrä kommunismiaatteen kannattajia.

Moilanen osti ison määrän jalkineita, paitoja, sarkahousuja ja elintarvikkeita Sallan kirkonkylän kaupoista. Hän kertoi olevansa työjohtaja Värriön savotalla. Tavara rahdattiin savotalle, jossa aatteen miehet laajensivat ystäväpiiriä jakamalla vaatteita. Heinä- ja porontaljakuormiin oli kätketty aseita ainakin pariasataa miestä varten. Syksyn kääntyessä talveksi tuli rajan takaa sekä rautateitse Oulun suunnalta lisää aatteen miehiä. Odotettiin merkkiä vallankumouksen aloittamisesta. Pohjois-Suomen viranomaisten lähettämät huolestuneet raportit eivät saaneet vastakaikua etelässä. Jälkeenpäin on tullut tietoon, että Pohjois-Ruotsissa, Tornionjokilaaksossa ja Suomen puolisissa isommissa asutustaajamissa oli ollut suunnitelmat kaikkien punaisten yhteisestä vallankumoushankkeesta. On ilmeistä, että myöhästynyt läskikapinan käynnistämien oli vienyt pohjan kansannousulta. Itä-Karjalan valkoiset vapaustaistelijat olivat aloittaneet aktiivisen aseellisen toiminnan loppuvuonna 1921 ja se lienee myöhästyttänyt Moilasen sotatoimen käynnistämistä.

Seuraava sivu

Kuvasivu

LÄSKIKAPINA- Ajatus Pohjois-Suomen valloittamisesta

Pentti Airio 2012

Vuosien 1918-1922 välistä aikaa kutsuttiin aikoinaan ”sotakommunismin aikakaudeksi”. Nimi on ollut käytössä ainakin Etsivän keskuspoliisin sittemmin Valtiolliseksi poliisiksi eli Valpoksi nimensä muuttaneen valtakunnan sisäisestä turvallisuudesta vastanneen viranomaisorganisaation käytössä.

Tälle aikakaudelle oli tyypillistä suomalaisten valkoisten heimosotureiden pyrkimys vallata Laatokan pohjoispuolinen sukulaiskansan asuttama alue ja liittää se Suomen yhteyteen. Bolsevikit yrittivät samaan aikaan laajentaa valtaansa Pohjois-Suomessa ja mahdollisesti myös Ruotsin puolella. Raja oli aukko erämaassa ja rajan molemmin puolin oli harvakseltaan rajavartijoiden tukikohtia. Niiden paikan määräsivät useimmin perinteiset kulkureitit idän ja lännen välillä. Vasta kesäkuun 1. päivänä 1922 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton kesken rajarauhasopimus. Siinä päätettiin tehdä rajan molemmille puolille rajavyöhyke. Liikkuminen ja oleskelu vyöhykkeen alueella oli luvan varaista. Samalla sovittiin siitä, mitä asevoimia vyöhykkeellä voi olla.

Englantilaiset joukot alkoivat valmistella poistumista Muurmanskista syyskuussa 1919. Samaan aikaan saapui Venäjältä komennettu punaupseeri Jahvetti Moilanen eli Janne Myyryläinen Sallaan. Moilanen oli kotoisin Suomussalmelta, mutta oli tullut pidätetyksi Kajaanin punakaartilaisena. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan vankileiriltä Itä-Karjalaan. Heimosotien aikana hän osoittautui kyvykkääksi johtajaksi ja rohkeaksi taistelijaksi bolsevikkien riveissä. Siksi hänet lähetettiin Pietariin koulutettavaksi punaupseeriksi.

Moilanen kutsui aateveljiä Sallan suunnalla, rajan tuntumassa sijainneeseen Sukulan taloon, jossa hän kertoi seuraavana vuonna alkavasta punakapinasta. Tällä kertaa aloitettaisiin pohjoisesta. Punakaarteja tuli perustaa edeltä käsin kaikkiin kyliin, tarvittavat aseet tulisivat aikanaan Venäjältä. Moilanen järjesti etapin myös Ala-Kurttiin ennen paluutaan rajan toiselle puolelle. Sallasta kulki luotettavien miesten reitti Kemijärven ja Rovaniemen kautta Kemiin sekä Tornioon ja edelleen Ruotsiin.